maanantai 19. huhtikuuta 2010

Kissojen loppu?

Viimeaikaisesta kommenttimäärästä päätellen kissaihmiset ovat täysin lamautuneita kauhusta, kiitos koirajuttujen, jotka yhtäkkiä ovat Karvahelvetin tukkineet. Ylläpito pahoittelee syvästi, muttei sponsoroi rauhoittavia, pihi kun on. Lohdutukseksi kuitenkin kerrottakoon, että kissajuttujakin täällä nähdään heti, kun kissat keksivät ylipäätään jotain tehdä.


Jännittävää päiväuneilua Pätkiksen malliin.


Ongelmahan on nyt lähinnä siinä, että kissat joko nukkuvat, syövät tai tuijottavat koiraa, mikä ei ainakaan allekirjoittaneen mielestä ole kovin jännittävä teemavalikoima blogipostauksia ajatellen. Tämä on toki ollut blogin aktiivisuuden esteenä jo aiemminkin. Koiran läsnäolo on aiheuttanut kissoissa entistä suurempaa laiskottelunhalua, sillä pienet lelut eivät koiranpennun tukehtumisvaaran tähden enää kuulu lattialla pyöriviin rojuihin. Leikkihetket huumehiirten ja hiuslenksujen kanssa ovat siis toistaiseksi kiellettyjen touhujen listalla. Pätkis taitaa tosin olla vain iloinen uudesta upeasta tekosyystä nukkua aamusta iltaan ja illasta aamuun evääkään liikauttamatta. "Tekisit sinäkin joskus jotain, laiskimus..." "No kun toi koira on taas tossa!" "Hyvää yötä sitten, kissaraukka..."


Sinnin uskomattoman kiehtovaa pönötystä!


Toisinaan lorvitaan yhdessä yli lajirajojen.


Sen sijaan koirasta seuraa draamaa, komediaa ja ajoittaista kauhuakin monta kertaa päivässä. Välillä nakerretaan läppärinjohtoon vekki (vähän jännitystä elämään), välillä taasen terrorisoidaan kissojen leluja (karvakoukeron kulma on paras!) ja kun oikein villille päälle juuri ennen yöunille asettumista satutaan, juostaan täysiä päin keittiönpöytää sellaisen säikähdyksestä syntyneen vinku-ulinakonsertin säestyksellä, että isäntäväki luulee koiran jo vähintään jalkansa katkaisseen tai silmänsä puhkoneen, vaikka todellisuudessa ainoa arpi jää koiran egoon.


Kerrankin se puree jotain sallittua.


Oman postauksensa ansaitsisi myös koiran himo kissanvessan antimia kohtaan, mutta jääkööt se aihe tarkemmin käsittelemättä niin nyt, kuin tulevaisuudessakin, ellette te sitä nyt välttämättä halua Karvahelvetissä nähdä... Onhan kakkahuumorissakin puolensa, en minä sitä kiellä.

9 kommenttia:

  1. Minunkin vanhempieni koiran mielestä kissanvessa oli talon mielenkiintoisin kohta, kunnes äiti sai sen kiinni itse teossa ja läksytyksen jälkeen ei koira edes katsonut sinne päin.

    VastaaPoista
  2. Minä olen huomannut saman eli kirjoittelen ja näpsin kuvia lähinnä tilanteista, jolloin kissa syö tai nukkuu. Kyllähän se välillä juoksentelee ja leikkiikin, mutta niihin tilanteisiin minä harvoin ehdin mukaan kameran kanssa.

    VastaaPoista
  3. Foxie, arvaas monesti täällä on saatu otus nalkkiin puoliksi vessakopassa seisoen ja annettu kunnon tapakoulutusoppitunti, joka unohtuu kaikesta päätellen viidessä minuutissa.xD Koulutus jatkukoon siis.

    - - -

    Sirpa ja Kollo, mulla on kamera melkeinpä aina muutaman askeleen päässä itestäni, vaan eihän noi mokomat katit mitään sellaista oo pitkään aikaan tehneet, mitä blogissa ei ois jo nähty. En jaksa monesti samasta aiheesta postailla, joten jää sitten yleensä kokonaan kirjottamatta niiden touhuista.:(

    VastaaPoista
  4. Ehkä äitini metodi oli vain niin vaikuttava tai koira oli niin fiksu, että tajusi ekalla.. Kääpiösnautserit ovat kuitenkin aika älykkäitä kavereita, toisin kuin joskus tuntuu saksanpaimenkoirien kohdalla olevan ;D

    VastaaPoista
  5. Snakut ovat taatusti helpompia kouluttaa ja hallita kuin sakut, sen tiiän, mut älykkyyden kaa tolla asialla ei todellakaan oo mitään tekemistä.:D Ja onneks tykkään sekä haasteista, että kouluttamisesta!;)

    VastaaPoista
  6. mulla on kahden pennun kanssa (brasilianterrieri ja borderterrieri) ollut kummallakin samat säännöt. Vessan oven edessä on aina ollut joku este, portti tai muu viritys. Eli koirat eivät koskaan ole päässeet edes vessaan, ja jos ovat olleet jotenkin kiinnostuneita edes menemään, niin hirvittävä läksytys päälle.

    Brassi tais joskus syödä kissankakan, nykyinen borderi ei ole tainnut kertaakaan. Nyt kun koira on jo reilun vuoden, on viritykset vessan edestä poistettu, eikä koira mene vessaan edes käskystä. Ainut kerta nimittäin milloin se sinne "pääsee", on silloin kun on pesupäivä :D

    VastaaPoista
  7. Meillä ongelmana on se, että kissanvessaan on kissojen vuoksi oltava aina esteetön kulku, joten vessanoveen ei voi porttia laittaa (ja portti estäisi muutenkin vessan oven sulkemisen, joten moinen ei käy). Ja jos kissanvessa siirretään toiseen huoneeseen, on sama ongelma edelleen olemassa emmekä mielellään pellettejä muualta kämpästä keräile, joten vessan ois oltava kylppärissä.x) Jotain kissaluukullista porttia ollaan tosin pohdittu toiseen tarkoitukseen, joten ehkä siitä löytyy ratkaisu tulevaisuudessa tähänkin ongelmaan. Pitää tutkia vaihtoehtoja. Päätavoite on kuitenkin kouluttaa koira tavasta pois heti alkuunsa, mutta se ottaa aikansa.:)

    Eikä meilläkään muuten koiralla vessaan/kylppäriin ois asiaa, vaan näillä keleillä pitää olla jatkuvasti pesemässä otuksen mahan alusta, jos meinaa pitää kämpän siistinä. Lumen ja kuraloskan kadottua tietysti vähän helpottaa. Mutta mutatassukuosi ei meiän lattiaan oikein sovi, joten pakko tota elikkoa on kylppärissäkin pyöritellä.:D

    VastaaPoista
  8. Sama ongelma eri muodossa... Koirat tuntee "velvollisuudekseen" siivota vaipasta/potasta kaikki kiinteä ja tuoksahtava heti, jos tilaisuus tarjoutuu. Tässä en viitsi kovin tarkkaan eritellä mitä tapahtuu, jos koira pääsee kesämökin ulkohuussiin... Tämä "siivousvelvollisuus" on niillä veressä ja hankalasti pois kitkettävissä... Onnea ja menestystä yritykseen!
    Koirien viisaudesta vielä... Sakemanni on kyllä fiksu, mutta mikään ei takaa, että se käyttää älyään, kuten omistaja tahtoo. Sakemanni on yhdistelmä älyä, energiaa ja halua mielyttää omistajaa. Se vaatii paljon, mutta oikeissa olosuhteissa myös antaa paljon. Se vaan vaatii liikuntaa ja "ohjattua" tekemistä omistajan kanssa enemmän kuin useampi muu koirarotu... Tämä on mun mielipide. "Eräs pöpi", jolle sakemanni on se ainut ja oikea. Toivottavasti tämä "paasaus" fiksuudesta ei loukkaa :/

    VastaaPoista
  9. Tosi hieno kommentti, kiitos!:) Kiteytit aika hyvin ton älykkyyshomman. Eri rodut ovat kovin erilaisia eivätkä verrannollisia keskenään, vaikka ainahan kaikenlaisia "älykkyystestejä" voidaan tehdä ja väittää niiden perusteella toista rotua älykkäämmäksi kuin toista. Loppujen lopuksi on kuitenkin kyse yksilöistä ja jalostuksesta, eikä eri tehtäviin jalostetuilta roduilta voi eikä missään nimessä saakaan vaatia täysin samoja asioita. Se on vähän sama, kun ostaisi Ferrarin ja suuntaisi sen kanssa metsäpolulle odottaen pääsevänsä joskus perille.:D

    No joo, olen huono heittämään tässä vaiheessa aivojumipäivää yhtään hienompaa vastinetta kommenttiis, mut yhen asian tiiän: myös mulle schäfer on se ainoa ja oikea rotu, enkä voi koskaan tuntea muuta rotua itelleni yhtä sopivaksi saati sitten palavammin sellaista omaan kotiini haluta. Monet muunkin rotuiset koirat ovat yksilötasolla mukavia, mutta eivät mun silmin koskaan yhtä valloittavia kuin schäfer.:)

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit! :)