keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Koirapuiston laidalla

Lähitienoon koirat omistajineen ovat syyskuun alusta saakka kärvistelleet koirien laillisten vapaanajuoksutuspaikkojen puutteessa, sillä isot pahat päättäjäsedät keksivät laittaa alueen ainoan koirapuiston remonttiin, jotta jatkossa pienille ja suurille roduille olisi omat temmellysaitauksensa. Ideahan on tietysti varsin hieno, mutta kun vasta tuossa viimeisen kuukauden sisään on konkreettisia muutoksia koirapuistoalueella tapahtunut, (ihan alussa kaatoivat jokusen puun, ei muuta) on se ehtinyt nostaa jo melkoista protestimielialaa, sillä suurehkon kaupungin kupeessa ei niitä turvallisia vapaanapitopaikkoja olekaan aivan joka kulmalla. Oman rajoitteensa luo tietysti myös laki, joka sanoo soo soo vapaana juoksenteleville koiranperhanoille.


Ei ole sekään koiraporukoita miellyttänyt, että vanha aitaus jaettiin vain kahtia ilman, että olisi saatu yhtään lisää juoksutustilaa, joten aika tiiviiksi käy tunnelma kummallakin puolella, jos moni tahtoo samaan aikaan koiraansa juoksuttaa ja neliöitä on käytössä puolet vähemmän kuin aiemmin. Perin tympeää on se. Nooh, toki me nokkelina koirakkoina muitakin juoksutuspaikkoja olemme löytäneet, kuten edellisestä postauksestakin näitte. ;) Kyllä hätä keinot keksii emmekä varmasti hylkää jatkossakaan hyviksi toteamiamme syrjäniittyjä, vaikka puisto valmistuisikin.


Huhut ovat kertoilleet, että remppa valmistuu jo kuun vaihteessa ja tänään kävimmekin sitten Caron kanssa tutkimassa miltä puiston tilanne tällaisena kymmenen asteen aurinkoisena pakkaspäivänä näytti. Kovasti oli aitaverkkoa rullalla siellä täällä, onneksi myös osittain jo paikoilleen asennettunakin, joten eiköhän se piinaava odotus pian pääty ja aina seuralliselle Carolle saadaan uusia kaverikoiria, joiden kanssa opetella olemaan koiriksi. Tänään piti vielä tyytyä aitauksen tuijotteluun ulkopuolelta käsin. Niin ja tietty laidalta löytyneeseen keppiin!


Vaan eipä sillä, etteikö keppikin olisi ollut äärimmäisen viihdyttävää seuraa. Se oli kookas, eli sitä ei tarvinnut varoa, ja se tuntui osaavan olla uhittelematta Carolle liikoja, vaikka sitä vähän kovakouraisesti olisi kohdellutkin. Uhittelemattomat kaverit ovat aina kova juttu!


Uusi kaveri oli ehkä hieman hiljaisempaa sorttia verrattuna esimerkiksi maanantain tyttökaveriin, Nitaan, mutta kovin leikkisä se tuntui siitä huolimatta olevan, kuten kuvastakin näkee. Siinä oli ohikulkijoilla silmissä pyörittelemistä, kun kummallisia ääniä päästellyt koiruus raapi ja pöllytti lunta minkä ehti, vähääkään niistä ohikulkijoista välittämättä.



Ja
silmien pyörittely senkun vain jatkui kotimatkalle suunnatessamme. Caro oli nimittäin päättänyt ottaa uusimman kaverinsa matkaseuraksi ja niinhän se sitten, epämääräisen ja varsin kovaäänisen ölinän säestämänä, tarttui keppiin ja lähti raahaamaan sitä kotiin, kun kerta kuulemma kotiin oli pakko palailla, kiitos paikalleen puoliksi jäätyneen taluttajan, jonka kamerapuhelinkin alkoi jähmettyä uhkaavasti sinisten sormien otteessa.


Yli puoli kilometriä sitä keppiä pitkin pyöräteitä ja sen vierusrinteitä raahailtiin, kunnes lumipenkan haju vei lopulta voiton ja keppi vallan unohtui matkasta nenän määrätessä tahdin. Saas nähdä vieläkö keppi huomenna löydetään sieltä minne Caro sen hylkäsi vai lähteekö se mokoma jonkun toisen kaverin matkaan. Laittoman kivaa sen kanssa oli silti niin kauan kuin sitä kesti!

12 kommenttia:

  1. Hitsit, miten minä en oo sattunu törmäämään tuollaisiin syrjäniittyihin.. Carolla on oikein hieno kaveri, varokaatten! saatamme käydä sen vielä pöhnimässä. ;)

    VastaaPoista
  2. Meilläkin kesti syksyyn ennen ku ensimmäiset löydettiin, vaan vinkkinä sanon, että siellä missä on yhtään isompaa metsää, on myös todennäköisesti metsän laita kiehtovine ryteikköineen ja piiloaukioineen, jotka vain oottavat valloittajiaan.;) Missään aivan keskustassa asuvia ihmisiä tää neuvo ei tietysti suuremmin auta, siellä ku harvemmin suuria metsiä on, mut laitakaupunkiympäristössä mahdollisuudet on jo aivan toista luokkaa. :)

    PS. Caro käski sanoa, että se puree teitä pyllystä, jos tuutte sen kepin viemään. Eihän se oikeasti uskaltais ketään vakavissaan purra, mut niin se silti väitti, joten kaipa tää viesti piti välittää perille...

    VastaaPoista
  3. Kas kas, eli kunhan pääsemme muuttamaan kauemmas keskustasta niin pääsemme tutkimaan laitakaupungin metsikköjä. Kiitokset. :)

    Saikkuli on niin kova mielistelemään, niin ei Caro raskisi sitä purra. Ehkä.

    VastaaPoista
  4. Voi hitsit, teillä ei siis vielä oo mahista vastaaviin tutkimusmatkoihin. Toivottavasti kummiskin pian on!

    Ei se raaskiskaan. Ei, vaikkei sitä mielisteltäiskään. Caro vaan nostaa selkäkarvat pystyyn ja ärhentelee halutessaan esittää pelottavaa, vaikka silloinki se pelkää ite tilannetta paljon enemmän kuin vastapuoli.;D

    VastaaPoista
  5. Mahtavalta järjenjättiläiseltä näyttää tuo söpöliini tän postauksen tokassa kuvassa. Upee ilme ja korvien asento :D

    VastaaPoista
  6. Caro tietää kuinka näyttää äärimmäisen pöljältä. :D Se taito on jo geeneissä.

    VastaaPoista
  7. Sattuuko tuo puisto sijaitsemaan Oulun etelälaidalla? Luin nimittäin ensin myötätuntoisena, että jollakin muullakin on ihan sama ongelma. Meidän koira-aitaus on nimittäin ollut remontissa iäisyyden, josta suurin osa kului siihen, että mitään ei tapahtunut. Aita vain poistettiin ja se siitä. Typerä kaupungin väki kun ei saa mitään aikaiseksi.

    Sitten mietin hetken, että kyseessähän voi olla nimenomaan sama aitaus. Kuvan maisemat ovat ainakin tuttuja. Niin, että ollaanko me kirottu saman koira-aitauksen kanssa? :D

    VastaaPoista
  8. No sattuuhan se sijaitsemaan, ei hittolainen. :D Maailma on sitte mielettömän pieni! Mites tää on ees mahollista, ku käsitin (näköjään väärin) teiän olevan raahelaisia eikä oululaisia? :p

    Mut tosiaan aitauksen pitäis olla käsittääkseni jo ens viikolla kunnossa eli ei muuta ku sinne sitte remuamaan vaan. Satutaan varmasti joskus samaan aikaan paikalleki, eli saa ihmeessä hihkasta, jos tunnistat meiät sieltä toisesta aitauksesta ennen ku me tunnistetaan tuttu nakki. :D

    VastaaPoista
  9. Olit käsittänytkin ihan oikein :) Ollaan raahelaisia, mutta alkujaan olen oululainen ja vanhempani asuvat siellä myös niin että tuo on "meidän" aitaus, koska Raahessa sellainen on liian :D
    Mutta aikamoinen sattuma kyllä, yleensä tulee ajateltua, että kaikki blogien kirjoittajat asuvat jossain muualla mutteivat kyllä meidän lähellä. Tästä lähin rupeankin kuikuilemaan kaikki sakemanneja, että jos te satutte tulemaan vastaan :D

    VastaaPoista
  10. Voi vitsi, hassua. :p Harvemmin sitä tosiaan blogien kautta tutustuu ihmisiin, joihin voi koirapuistossa törmätä. Koirablogeja on kummiskin suhteellisen vähän muunlaisiin blogeihin verrattuna, etenki täällä vähänkään pohjoisemmassa! Ankara kuikuilu alkakoon siis. :D

    VastaaPoista
  11. Yks päivä tuli jo saksanpaimenkoira vastaan ja heti kuikuilin, että oottekohan te liikkeellä. Se olikin joku vanhempi emäntä ja saattoi hieman ihmetellä tuijotustani :D

    VastaaPoista
  12. :DD Joo on täällä lähinurkilla ainakin pari muuta naispuolista sakemannien ulkoiluttajaa ja ite asiassa toinen heistä koirineen käväskin Caron ja mun kanssa koirapuistoilemassa tällä viikolla. :p

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit! :)