Joulutähti, tuo kissojen kauhu

Siinä se jokavuotinen punainen kammotus nyt taas pönöttää, julkeasti keskellä keittiön pöytää: joulutähti. Ettekö te tyhmät tiedä, että joulutähti on meille kissoille myrkyllinen?!

Onko tässä siis joku järki, että tuollainen pitää tänne väkisin raahata, vaikkei siitä ole meille muuta kuin harmia?

Ai eikö tuo muka ole myrkyllinen, ellei sitä maistele? Ei me kyllä uskota teitä alkuunkaan! Yritätte kummiskin vain päästä meistä kissoista eroon tuomalla tuon tänne vuosi toisensa jälkeen. Myöntäkää pois, niin ei tarvitse tässä turhaan inttää hukaten kallisarvoista päivätorkkuaikaa...

Noh, myöntäkää pois!!! Olen tosissani. TOSISSANI. Kattokaa mun naamaa. Se on hyvin tosissaan, ja silloin kun mun naama on tosissaan, sen kanssa ei pelleillä.

Plääh, no ei väkisin. On meillä muitakin keinoja selvittää totuus. Katohan Pätkis sieltä kuuklesta saako noista joulutähdistä jotain säteilyä tai semmoista, jos niiden vieressä tälleen viattomasti kellii tai silloin tällöin vähän lehden tynkää maistelee.


Jos tosta haittaa on, niin musta ois viisainta pudottaa surutta toi ruma rehu lattialle. Kyllä koira sen sieltä pois syö. Sehän syö innoissaan kaiken mikä sen kitaan mahtuu. Hyvässä lykyssä päästään kerralla eroon sekä joulutähdestä, että tosta täysin turhanpäiväisestä rakista, joka vaan kuolaa, kyttää ja haisee pahalle...