tiistai 8. maaliskuuta 2011

Kissakuvahaaste 150: Mitä tänään syötäisiin?

Syömähommat ovat meillä melkoista sirkusta monestakin syystä. Koiran suhteen olemme saaneet nahistella alati löysällä olevan vatsan kanssa erityisesti tämän vuoden puolella eikä virtsakivivammainen Pätkiskään tilannetta erikoisruokavaliovaatimuksillaan helpota. Raakaruokinta on jäänyt pelkän orastavan ajatuksen asteelle paljolti siksi, että Pätkis nyt vaan on niin nirso, ettei oikein innosta kokeillakaan (ai niin, ja isäntäväki tottelee myös kuuliaisesti nimeä "saamattomat laiskimukset"). Sinniin pätee sama: se mikä ei ole nappulaa, märkäruokaa taikka ruukkuun istutettua vihreää, se ei vaan maistu. Yritä siinä sitten tarjota vaihtelua, niih. Leikkeleitähän Pätkis mielellään söisi vaikka millä mitalla, mutta se tuskin on suolaisuudessaan erityisen kissaystävällistä murkinaa. ;)

Nykytilanne kissojen ruokinnan suhteen kulkee siis pääsääntöisesti seuraavasti: Pätkis mussuttaa kiipeilytelineen orrella virtsakiviongelmaisille tarkoitettua Royal Caninin Urinary S/O -ylläpitoruokaa yleensä nappulana, mutta toisinaan myös herkullisemmin märkäruokaversiona. Juhlapäivinä tarjoillaan sitten normaalisti vain Sinnin herkkuna toimivaa Whiskasia tai Shebaa, joita keittiönkaappimme eräästä niemeltämainitsemattomasta syystä kirjaimellisesti pursuilee, kaikissa kuviteltavissa olevissa mauissa. Totaalikieltäytymistä emme siis Pätkiksenkään ruokavalion suhteen harjoita eli herkuttelupäiviä täytyy vähintään se pari kertaa kuussa ahmatille sallia.


Sinnin ruokailupaikka on keittiön pöytätason päällä (hygieniapisteet kotiin siis!), jonne Pätkis ei epäatleettisena kattina koskaan hyppää, taso kun on sen hyppykyvyt huomioon ottaen aivan liian korkealla (muualle noita "kiellettyjä" ruokakippoja olisikin lähes mahdoton meillä sijoittaa). Ja hyvä näin, sillä tason päällä Sinni voi yksinoikeudella natustella James Wellbelovedin Turkey & Rice -nappuloita sekä niitä erilaisia Whiskas- ja Sheba -märkäruokiaan. Toisinaan Sinni käy varkaisilla myös Pätkiksen kupilla, mutta taitaa ne omat eväät silti useimmiten voiton viedä.

Tällä tavalla meillä siis tämä kahden eri ruokavalion omaavan kissan ruokinta sujuu, vaikka heti alkuun virtsakivileikkauksen jälkeen tulikin nypittyä hiuksiaan hivenen ahdistuneeseen sävyyn Pätkiksen höynäytysmahdollisuuksia miettiessämme. :p Vaan kaikkeen löytyy lopulta ratkaisu, jopa täällä pöljien kansoittamassa Karvahelvetissäkin.

4 kommenttia:

  1. On se tuo kissojen ruokavalio nykyään hiukka muuta kuin hiiriä ja maitoo. Joskus tuntuu, että kissat syövät paremmin kuin ihmiset :D

    VastaaPoista
  2. Niinhän ne väittää, että maito on kissalle jopa pahasta. Toista se oli vielä 80-luvulla. :p Ja Sheba tuoksuu muuten niin mielettömän hyvälle, että sitä tekis mieli laittaa aina omalleki lautaselle.

    VastaaPoista
  3. Meidän mourut kiskoo rasvaista tankkimaitoa posket lommolla. Siitä ei tule mahavaivoja, kun sitä ei ole käsitelty mitenkään. Ternimaito se vasta herrojenherkkua onkin.

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit! :)