lauantai 10. syyskuuta 2011

Hiljainen puisto

Niin, me tosiaan käytiin siellä koirapuistossa ja tuli oikein pokkarikin mukaan otettua, toiveissa kun oli ikuistaa kuviksi aivan uusia koiruuksia. Olisihan niitä tietysti ikuistanut, jos mokomia olisi aitauksessa kanssamme pyörinyt, vaan kovin oli hiljainen perjantain alkuilta etenkin siellä isojen puolella. 



Muutama koiruus piipahti melkoisen pikaisesti jokusen juoksuaskeleen aitauksessa ottamassa (yksi schäfer, kultainennoutaja, afgaani sekä pari hyvin todennäköistä sekarotuista), vaan eivät ne kauaa ilonamme viihtyneet ja jäi sitten ne kuvatkin niistä sen vuoksi ottamatta. Mur! Näin ollen touhu meni taas lähinnä Caron ja Nanan väliseksi sohlaukseksi. Eipä sillä, kyllähän ne keskenään viihtyvät ja tekemistä keksivät, paita ja persus kun ovat. Kuvat kertokoot puolestani mitä ne eilen touhusivat, allekirjoittaneella kun on tänään sen polven lisäksi jumissa myös ajatus. ;p

Ei ihan juosten kustu homma.

Hiekoitettu kieli. 

Toinen hiekoitettu kieli. 

Matkalla Kiinaan? 

Vähän ahdasta... 

Toisinpäin mahtui jo paremmin. 

Ja sitten taas kaivettiin! 

Työmies väsyi... 

...mikä toki oli perjantaina täysin sallittuakin.

Lopuksi muutama salamalla otettu kuva, kamera kun oli kovasti sitä mieltä, että touhu alkoi mennä reissun loppupuolella aivan liian hämäräksi:

Linssilude ja takapiru.

Pieni monttu vain...

Ehkäpä siitä seuraavasta puistoretkestä irtoavat hieman jännemmät jutut ja ennen kaikkea ikimuistoisemmat koirakohtaamiset, sillä kaveeraamisen takiahan sinne aina loppupeleissä mennään. :)

3 kommenttia:

  1. Harmi ettei ollut kavereita, mutta onhan heitä onneksi kaksi : ) Kauniita ovat!

    VastaaPoista
  2. Voi että, täällä odotellaan jo kovasti, että vesseli saavuttaa "koirapuistoiän". Enää viikko-pari, niin päästään mekin (toivon mukaan) hieromaan uusia tuttavuuksia! :)

    VastaaPoista
  3. Mayo, juu ei koskaan ilman leikkejä jäädä, ku kahen koiran kanssa päätetään lähteä. Kyllähän noi taitaa muutenkin aina eniten keskenään leikkiä, vaikka muitaki on toki hirmu jännä nähä. Noilla vaan ei tuu mitään väärinkäsityksiä, ku ovat jo yli vuoden tunteneet ja tietävät toisen metkut. :)

    - - -

    Olga, meillä oli sopivasti puisto remontissa vielä niihin aikoihin, ku Caro puistoiän saavutti eli jouduttiin oottelemaan tavallista pidempään, ku ei jaksettu kaukaisempiin puistoihin lähteä. Voin kyllä muistaa sen jännän odotuksen mitä koettiin ennen ku päästiin ekaa kertaa puistoilemaan. :p

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit! :)