torstai 5. huhtikuuta 2012

Kaveritreffit

Tänään oli meikäläisellä viimein puhtia lähteä tuolle läheiselle aukiolle Caroa vapaana juoksuttamaan, ja ai että, miten riemu repesi, kun talutin irtosi pannasta pitkästä aikaa luonnon helmassa! Hyvin se sen jumittava takajalkakin kestää, kunhan muistaa olla heittelemättä keppejä tai mitään muutakaan, eli otus saa ite riehua sen, mitä riehuu eikä kukaan hirmuisiin spurtteihin yllytä. Ja koirakavereiden kanssa painiminenkin on aivan sallittua, se me todettiin jo Leon kanssa Hollolassa moneen otteeseen. Että jospa se jalka näillä eväillä joku kaunis päivä taas moitteetta toimisi.

Koska meillä ei ollut tänään kameraa matkassa mukana, laittelenkin näytille kuvia maaliskuun puolelta eli ajalta ennen riehulenkkejä rajoittavaa flunssapöpöä. Tapahtumapaikka oli tuolloinkin sama, mitä tämänpäiväisellä lenkillä, mutta seurana meillä oli kaverikoira Nita. Mitään sen kummempaa ei tuolloin tapahtunut eli hangilla nähtiin aivan sitä perinteisintä mahdollista riehumista saksalaiseen tapaan. :p Siis näin:

Nita.

"Alaksää uhittelee?" "No alaks ite?!" "No emmää ny oikeesti..."

Naisten lähentely hämmentää pikkupoikaa. :D

Kirsu vasten kirsua, pum pum!

Puuma jahtaa, apuvaaaaa!

Tanhut pystyyn.

Ota kii, jos saat!

Lievästi häiritsevää niskaan hönkäilyä.

Parempi hajurako.

Ja taas jollain on kiire.

Ihme hiihtäjiä hangella.

Se on koira.

Rouskis rouskis...

Tilannenopeudessa ois tarkastamisen varaa.

Mottipää.

Mottipää istuu.

Osaa ne rauhassakin olla. Vahingossa.

Tämän postauksen myötä Karvahelvetin lauma toivottaa lukijoilleen oikein muna(us)rikasta pääsiäistä! Meidän porukalla on lähipäivien ohjelmassa pieni pääsiäisreissu sellaiseen mystiseen paikkaan, jonka uskon miellyttävän erityisesti mökkihöperöitymisen partaalla riutunutta Caroa. Kissat, no ne nyt ovat aivan varmasti tapansa mukaan pahoillaan vieraisiin nurkkiin joutumisesta, mutta siinäpähän sitten ovat. :p Ensi viikolla näette sitten minne tiemme johti ja mitä sen seurauksena sattui ja tapahtui. Toivottavasti ei mitään kauhean kamalia munauksia kuitenkaan. ;)

6 kommenttia:

  1. Niin ne näkyy nauttivan elämästään, iloisista koirista on aina kiva katsella kuvia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Mieli piristyy kummasti, ku tommosia näkee - kuvissa tai muualla. :)

      Poista
  2. Iloista (ja ilmeisesti vauhdikasta) pääsiäistä sulle ja karvaisille ystäville!

    VastaaPoista
  3. Caro on kyllä todella komea tapaus. Sakemannista haaveille eksyn säännöllisesti bloginne sivuille... Pääsiäinen se voi kyllä mukanaan tuoda kaikenlaisia kivoja reissuja. Meillä kissat onneksi perille päästyään viihtyvät yleensä hyvin vieraspaikoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Caro kiittää kehuista! :) Meilläkin katit lopulta sopeutuvat, mut se useimmiten vaatii useamman hengailupäivän (ellei paikka oo ennestään todella tuttu) ja ennen kaikkea rauhallisen vieraspaikan. Missään hässäkässä ne eivät sopeudu oikein millään.

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)