Kuinka monta kissaa mahtuu samaan myttyyn?

Täällä tapahtuu kummia. Aivan kuin siinä ei olisi jo ihmettä tarpeekseen, että Pätkiksen yksinoikeudella varaaman vakkarinukkumapaikan, kiipeilytelineen kattohuoneiston, on jo viimeisen kahden yön (ja paljolti myös päivän) ajan vallannut Sinni, niin nyt nuo katit jo nukkuvatkin siellä keskenään! Tätä ei ole tainnut tapahtua yli kahteen vuoteen, joten kyseessä ei todellakaan ole mikään aivan pieni hämmästyksen aihe. Eilinen parin tunnin yhteisnukkumissessio päättyi Pätkiksen sähinään ja Sinnin pakenemiseen paikalta, mutta tänään ne ovat viihtyneet keskenään sitäkin useamman tunnin, kun vähän hommaa avitin nostaen Pätkiksen kiipelypuun huipulle valmiiksi siellä torkkuneen kilpparin kaveriksi. 

Tästä täti tykkää! Voi kun ne ottaisivat tuon tavaksi jälleen, sillä tiivis yhdessä kyhnääminen tekisi varmasti hyvää kumpaisellekin. Pätkiksen tahdosta viilentyneet välit ovat meitä hirveästi harmittaneet, Sinni kun tuosta läheisyydestä niin hirmusesti tykkää, mutta on tosiaan joutunut ihmisen syliin tyytymään, kun ei kissakaveria kiinnosta. Jospa se tästä taas ystävyydeksi muuttuisi? Sinnistä se ystävyys ei ainakaan kiinni jää, se on varma juttu se.

Missäs sitä oikein ollaankaan?

Nuuskis.

Karvainen naama.

Lähtiskö vaiko eikö lähtis.

Pätkiksen perinteiset revittelyt.

Hyvin mahtuu. ;)

Aaw!