lauantai 28. joulukuuta 2013

Jouluaatto

Jouluaatto Karvahelvetissä oli tänä vuonna aivan erilainen kuin koskaan ennen, sillä ekaa kertaa ikinä aattoon yhdistyivät sekä sukulaisvierailut että se ihan oma kotijoulu, kiitos nykyisen sukulaisrikkaan asuinsijaintimme. Kiirettä siis piti, joten kun oltiin selvitty Lahen ja Hollolan "eläinten mummiloiden" kautta kotiin, oli ilta jo pitkällä eikä aikaa varsinkaan valokuvailuun jaksettu kummemmin käytellä - ja sen kyllä huomaa, kjäh! Lahjojen suhteen noudatimme ajatusta "vähemmän on enemmän", joten muutama ylläri sai riittää. Uskallan nimittäin väittää, ettei tässä maassa ole montaakaan koiraa eikä ehkä kissaakaan, joilla on yhtä paljon leluja kuin näillä meidän ronteilla, joten uusia ei totisesti hetkeen tarvittaisi, edellisetkään kun eivät mahdu minnekään. x)

Joka tapauksessa hommahan meni kotosalla niin, että Caro avasi huimat kaksi pakettiaan omin avuin kuin vanha tekijä - tyyppi on selvästi kehittynyt edes jossain tosi tärkeässä osaamisalueessa tässä vuosien saatossa ;) - ja tuntui tykkäävän sekä koalasta (karvakorva maistui nypytettävän makoisalle ja ontto muovinenä irtosi tosi näppärästi noin minuutissa) että uudesta juuttipatukasta. Kissat sen sijaan... No niitähän ei kiinnostanut pätkääkään mikään muu kuin tavallisen iltaruoan saaminen. Ja se yllätti kenet? Kyllähän siinä tuli uutta aktivointilelua niille esiteltyä, mutta eihän siinä enää mitään jännää ollut, kun ne rapisevat paperit oli päältä poistettu. Nuuskaisivat ja lähtivät pois. "Kiitos, nähty on. Saisko jo sitä ruokaa?" Näin neljä päivää myöhemmin Pätkis on tosin alkanut osoittaa kevyttä kiinnostusta rinkulan sisällä liikehtivää muovipalleroa kohtaan, joten emme vielä tuomitse lahjaa hudiksi. Palatkaamme tähän asiaan blogissa joskus myöhemmin.

Puuh, ja sitten se kuvallinen versio aaton kotiosiosta...


Ekan elukkalahjan aukeaminen kiinnosti koko poppoota.


Mmmmmm, koalan korvaaaaah... (Koalan nenän tila: vielä paikallaan)


Maistuis varmaan sullekkii. *lurputi lurputi*


Jaa, on vielä TOINEN paketti? Vastahan sä väitit, ettei "tommoset tuhmat pojat" 
saa lahjoja ollenkaan. Ihme koijari. (Koalan nenän tila: eijjjole!)


Patukan naru, se ikiaikainen ykkösjuttu. (You are doing it wrong, again...)


Tämän PITI kiinnostaa kissoja myös ilman kääreitä. :D


Se paras juttu joulussa: SYÖMINEN. Turpea isäntäväki allekirjoittaa, röh!


Pätkis pohtii huolissaan ehtiikö se syödä enemmän kuin muut.


Lahjat avattu, masut täytetty. Joulurauha on täällä.


Meillä oli hirmuisen kiva joulu. Toivottavasti teillä muillakin oli. :)



4 kommenttia:

  1. Ihania jouluisia kuvia! Meillä myös Wanda on ihan superi avaamaan itse lahjansa, avaisi mielellään muidenkin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :) Meillä toi on vaatinu vähän harjotusta, mut ny alkaa sujua tyylillä. :p

      Poista
  2. Hilpeät kuvat :-D! Ja oli niin lohdullista lukea kissojen hillitystä joululahjainnosta - omat kolme nuuhkaisivat kohteliaasti uusia kissanminttu/höyhenlelujaan ja palasivat leikkimään niillä vanhoilla, rakkailla lähes jo karvattomiksi kuluneilla hiirillä...

    Sulla on muutenkin kiva blogi, nokkela, hauska ja aina upeita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johan ny tuli ihan liikaa kehuja, huh... Kiitos! :p

      Hyvin tyypillistä. Ihan sama mitä uutta ja jännää yrittää tarjota, nii vanhat hyväks todetut lelut ja epälelut - kynät, foliopallot, satunnaiset lattialla pyörivät roskat - voittaa ne uudet jutut mennen tullen. x)

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)