perjantai 10. tammikuuta 2014

Orbiloc Safety Light -turvavalo

Niin, maailma se vaan jatkaa kulkuaan, tapahtui mitä tapahtui. Ja kun väittävät, että murheet voi hukuttaa shoppailuun ja liikuntaan, niin sitähän se oli koitettava: shoppailua ja canicrossailua (ja eräs nimeltämainitsematon söi ehkä aika ison kasan suklaata siihen päälle, mutta en kerro kuka...). Tiedä nyt sitten paljonko noista oli lopulta lohtua, mutta shoppailun tuloksena meillä on nyt oma Orbiloc-turvavalo, värinä kirkas. Kirkas, sitä se totisesti on! Meinasin tässä semmoista hommaa, että me testaillaan tuota meidän uutta valovermettämme nyt kaikessa rauhassa noin viikon verran, minkä jälkeen värkkään blogiin jonkinmoista arvostelun tapaista. 


Niska on nyt armeijan hyväksymä.


Pakkohan se on kuitenkin alkufiiliksiä jo nyt kertoilla, yhden pimeässä suoritetun viiden ja puolen kilometrin myöhäisiltalenkin kokemuksella, sillä enhän minä jaksa täysin hissunkissunkaan asiasta viikkoa olla. Lähdimme siis eilen liikkumaan itellemme parempaa mieltä, Orbiloc-valo pehmeään puolikuristavaan Hurtta-pantaan paketissa mukana tulleella tarranauhalla kiinnitettynä. Pysyi hyvin, joskin ensin niskapuolelle asettamani valo valahti jossain vaiheessa kaulan alle pannan kääntyessä. Täytyy testailla kapinetta myös valjaisiin kiinnitettynä. 

Valo ei tuntunut haittaavan koiraeläintä millään tapaa: niskassa ollessaan valo oli koiran kannalta näkymättömissä, kaulan alla ollessaan loisti suoraan maahan kirkkaimman osuuden osoitellessa suunnilleen etujalkojen eteen. Täysin pimeällä metsäpolkuosuudella valo valaisi jonkin verran joustonarun mitan edempänä kulkevan koiran polkua, muttei perässä tassutelleen emännän kulkuväylää, joten käytin erästä toisenlaista led-systeemiä, jonka olen omistanut jo jonkin aikaa. Koitan muistaa kertoilla siitäkin joskus, on meinaan koiralliselle kätevä pimeällä sekin. Kuntopolkuosuudella sekä käveltiin että juostiin valon pysyessä menossa mukana moitteetta. Hyvinvalaistusta asuinalueosuudesta en keksi mitään erityistä mainittavaa. Rappukäytävän ahtaudessa led loisti niin kirkkaana, että pystyimme kulkemaan etuovelta kotiin ilman minkäänlaista käytävävalaistusta. Eipä enää ihmetyttänyt miksi turvavalo paistattelee myös armeijan ja erämiesten suosiossa.

Yhden reissun kokemuksella kehun Orbilocia nappiin osuneeksi sijoitukseksi ja vajaan 25 euron korkeaa hintaa perustelluksi, mutta katsellaanpas vielä uudelleen tuossa noin viikon päästä onko mielipide muuttunut (rohkeahko arvioni tässä vaiheessa: no tuskinpa vaan!) ja millaisia havaintoja valosta noin muutoin mieleen juolahtaa.

Turvallista viikonloppua kaikille! Me saatiin (ja parhaillaankin saadaan) tänään monen muun eteläsuomalaisen tavoin lunta ja aiotaan ottaa siitä lähipäivinä kaikki mahdollinen ilo irti. :)


2 kommenttia:

  1. Meillä on punainen ja kun oltiin lenkillä hämärällä, niin että minä en viellä lumen ansiosta tarvinnut valoa, mutta koiralla oli orbilockkinsa, jouduin kumartumaan kengännauhojen kimppuun ja koiran pyörähdettyä nenän alla ei kyllä hetkeen näkynyt yhtään mitään. Olin häikäisty =D Kirkas on tuo punainenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, joo noin voi hyvinki käydä, vaikka se punainen on huhun mukaan kirkasta himmeämpi. :p Saas nähä milloinka meille käy noin ja kauanko meikäläinen sitte haahuilee täydellisesti sokaistuna...

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)