Se kärsimyksistä pahin: NÄLKÄ! Ei liene maailmassa mitään sen pahempaa kuin vatsassa kurnuttava nälkä, jos Pätkikseltä kysytään, ja tähän olettamukseen turvautuen tuli keksittyä kissojen aktivointihenkiselle joululahjalle aivan uudenlaista käyttöä. Kyseisestä kapineesta piti tehdä esittelyä jo noin muutenkin, joten nytpä tässä lyödäänkin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tai naksua, miten sen nyt ottaa.
Lelu on tosiaan nimeltään Racing Wheel (ostopaikka Agrimarket) ja idea moneen kertaan nähty, monen valmistajan toimesta versioitu: on muovinen rinkula, jonka sisälle on laitettu pallo, ja tuota palloa voi sitten mennä ja tassulla lätkytellä, jos siltä tuntuu. Muovirenkulan keskiöön on ympätty myös karvahiiri, joka on kyllä meidän todistajanlausuntojemme mukaan yhtä tyhjän kanssa. Huomattavasti pätevämpi lisä renkulaan ovat naksut, kuten eilen asiaa testatessa huomasimme. Yllättäviä ahaa-elämyksiä syntyy, kun kissan jatkuva ruoankerjäysmärinä alkaa ottaa tarpeeksi pannuun. ;)
Pätkis arvosti uutta innovaatiota suuresti, vaikka sen mielestä onkin äärimmäisen pönttö ajatus, että ruoan hankkimisen eteen tulisi nähdä jotain muutakin vaivaa kuin se sielua riipivän märinän tuottaminen aivan siinä uhrinsa jalan juuressa, vaatimuksensa huomioarvon maksimoimiseksi. Tähän asti se on vallan hyvin riittänyt, joten mikä piru siinä on, ettei mukamas riitä enää? Sinni, tuo ruoasta vähemmän kiinnostunut katti (asia, jonka saattaa noiden kissojemme ulkomuotoa vertaillessa EHKÄ arvata), ei ole nähdäkseni vielä kertaakaan räpeltänyt raksupallorenkulaa ruokailumielessä, mutta luulenpa senkin asian suhteen tässä ajan kanssa aktivoituvan jos ei nyt ahmatti-Pätkiksen tasolle, niin jonkin verran kuitenkin. Aivan selvää on, että renkula on noin ylipäätään enemmän Pätkiksen juttu, raksuilla ja ilman. Ihmisarvioijan näkemyksen mukaan ostos on ollut onnistunut erityisesti tämän ruokailukeksinnön myötä, joskin valmistusmateriaali voisi olla painavampaa, ettei lelu liukuisi pitkin lattiaa ja mattoa niin herkästi kissan sitä härkkiessä.
Muuta mainittavaa lelusta: Eilinen ilta. Havaitsen raksujen rapinaa muovirenkulan suunnalla, sohvan nurkalla katseilta piilossa. "Hahhah, siellä se ahmatti-Pätkis taas saalistaa", ajattelen huvittuneena. Tarmokas rapina sen kun vaan jatkuu. Päätän vilkaista, touhun seurailu kun on melko hupaisaa puuhaa. Ja mitä näen? Koiran, joka nenällään tökkimällä on roiskuttanut ison kasan kissanraksuja pitkin lattiaa ja niitä siellä antaumuksella kitusiinsa hamuaa. :D Niin, kissanraksukuppi on meillä aina lattiatasossa koiran ulottuvilla eivätkä ne raksut sieltä kupista minnekään häviä. Että on se vissiin hyvä lelu Caronkin mielestä, näin päättelisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit! :)