Olen aina toisinaan laitellut tuonne Instagramin puolelle jotain pieniä videopätkiä noiden elukoiden touhuista, sillä on niin paljon kätevämpää lisätä kuvat suoraan kännykästä sinne sen sijaan, että joutuu latailemaan niitä ensin kännystä koneelle, koneelta YouTubeen ja sitten vasta blogiin. Vaivalloista! Noh, tässä olisi silti pitkästä aikaa muutama video: Daltonin ja Pätkiksen oleilua ja oikeinkin tuoretta kuvamateriaalia tältä päivältä. :) Lisää löytyy Instan puolelta (kurkatkaa vaikka tuolta sivupalkista, jos ette omaa tiliä omista)!
Näyttääpä Dalton isolta jo! :D Paljon poitsu painaa? :)
VastaaPoistaOn se jykevöityny ihan hyvin. :) Tyyppihän painoi meille tullessaan 1,6 kiloa ja rapiat, ja ny viime perjantaina (eli kuukausi edellisestä rokotuksesta) käytiin rokotuksilla ja siellä vaaka näytti 2,21 kg. :)
PoistaOn se söpö. 8)♥
VastaaPoistaNii on. :)
PoistaIhana <3
VastaaPoistaNyt kyllä löyty oikee blogien helmi!! Oon tässä jo hyvän aikaa selaillut sun blogia ja on kyllä koukuttavan mahtavaa lueskella teijän porukan menosta. Jokaista postausta saa kyllä lukea hymyssä suin, välillä jopa nauraen.Sulla on niin kiva kirjotustyyli. Sakemannikuvia selatessa netistä pisti silmään Caron kuva ja sehän se lopulta tänne blogiin johdattikin :) Oon jo kauan haaveillut omasta sakemannista. Huolestuttaa vaan kun niitä on niin jalostettu ja sitä mukaa sairaudet lisääntyny. Mutta onkait niitä varmasti terveitä ja suoraselkäisempiä yksilöitä joukossa. Onko Caro saanu olla terveenä? Ja harrastatteko te mitään muuta kun ihan ulkoilua ja metässä samoilua kun oon miettiny(kaikenmaailman keskustelupalstoilta lukenu)että pärjäisköhän sakun kanssa ihan runsaalla ulkoilulla ja muulla touhuilulla,ettei tarttis hampaat irvessä harrastaa(kun eipä täälläpäin nuita mahollisuuksiakaan hirveesti oo).Mitähän tämä nykynen pikkuherra terrieri tuumais kun ilmestyisi suloinen sakupentu tänne:D Niin ja jatka vaan samaan malliin kirjottelua, täältä sait ainakin yhen lukijan lisää!
VastaaPoistaHah! :p Kiitos kovasti kivoista sanoista ja tervetuloa lukijaksi, vaikken tätä blogia aina ihan helmeksi ite kehuisi, ku päivitystahti kallistuu pikkusen liian usein sinne laiskan puolelle. :)
PoistaNiin, sakujen terveys ei oo mitään priimaa, jos katotaan rotua isossa mittakaavassa, ja vaikka kuinka ottaisi pennun ns. täysin terveistä vanhemmista, ei sekään vielä takaa mitään, ikävä kyllä. Edes se suora selkä ei oo tae terveydestä, mutta tokihan sellaista liioitellun laskevaa linjaa ois ihan järkevää välttää (ja tässä kohtaa on syytä perehtyä kasvattajiin, joiden kasvatit miellyttävät sitä omaa silmää ja jotka tuottavat mahollisimman terveitä koiria). Suomessa on onneks hyvin vähän sellaisia aivan älyttömän näköisiä selkiä tai muutenkaan rakenteita, ku vertaa tonne "suureen maailmaan". Carokin sais olla omaan makuuni paremman mallinen selkänsä osalta, vaan se ny on mikä on eikä se siitä vääntelemälläkään muuksi muutu. :p Selkä on kuvattu terveeksi useampi vuosi takaperin, vaan hyvä se ois kuvailla uusiksikin jossain vaiheessa. Caron ainoa todettu terveysvaiva liittyy toiseen takaraajaan, jonka se parivuotiaana jollain tapaa jäällä liukastuessaan venäytti (kirjoittelin blogiinkin siitä tuolloin). Tarkka syy/seuraus ei koskaan kuvauksissa selvinny, mut normaali kotikoiran arki sujuu näin monenkin vuoden jälkeen oikein hyvin: jaksaa lenkkeillä pitkiä ja haastavamaastoisiakin lenkkejä ilman, että vaikuttaa jalkaan mitenkään ja vetohommia uskalletaan myös harrastaa, toki kohtuudella.
Mun kantani on, että saku pärjää ihan ehottomasti ns. kotikoirana myös, mut en lähtis suosittelemaan kotikoiraksi sellaista käyttölinjaista tykkiä, jolla on hirveästi potentiaalia harrastushommiin. Sellainen pistää äkkiä kämpän ja autot remonttiin, ku ei saa siitä kotihömpöttelystä tarpeeksi aktiviteettia. ;) Siksi itekin päädyin näyttikseen, koska yleisesti ottaen ne ovat matalaenergisempää sorttia, joskaan harvemmin mitään lapatossuja nekään. Eli tekemistä pitää olla eikä pelkästään liikuntaa, vaan myös aivotyötä. Näyttis osaa ihan yhtä lailla laittaa paikat - ja omistajan hermot - uusiksi, jos sen elämä on sen mielestä tylsää. :D Me ollaan pärjätty hyvin, kun ollaan tosiaan metsäilty, canicrossailtu, potkuteltu/vedätetty Kickbikella, noin muutoin lenkkeilty, kesäisin uitu ja kaiken tuon ohessa omatoimisesti tottisteltu ja opeteltu kaikenmoisia omassa arjessa tarpeellisia juttuja. Mut tosiaan kannattaa valita rauhallinen pentu ennemmin kuin se vilkkain mahollinen, jos ihan vaan kotikoiraa ja lenkkiseuraa kaipaa, se rauhallisinkin saku kun tarttee paljon tekemistä nuorena ja aikuisena. :)
Huh, tulipa pitkä vastaus... :D
Kiitos vastauksestasi:) Joo oonkin miettinyt ettei ihan käyttölinjanen kuitenkaan nyt. Mistä sitä tietää jos joskus tulevaisuudessa sitten intoutuu kaikenlaisia lajeja harrastelemaan;) Onko Caro mistä kennelistä otettu? On se kyllä vaan niin komea poju!
VastaaPoistaEniten mietityttää miten tulis tuon nykysen kanssa toimeen. Kun tämä on välillä aikamoinen machomies:D Ja kokoeroakin tulisi olemaan jonkun verran.
Juu harrastelu (ja kisaaminenkin, jos siitä sattuis innostumaan) sujuu mainiosti myös näyttisten ja sekalinjaisten kanssa, ettei sen siitä linjasta pitäisi kiinni jäädä. Sakemanneissa on se huippu piirre, että ne on yleensä aina innoissaan tekemässä kaikkea omistajansa kanssa, joten harrastusvaihtoehtoja riittää eikä sen harrastamisen todellakaan tartte olla mitään pingottamista ja pilkunviilausta, ellei sellaisesta tykkää. :)
PoistaÄääh, on ollut tarkoitus tehä elukoille omat esittelysivut tarkempine tietoineen, mut se(kin) on vielä vaiheessa, kuten sivujen päivitys Daltonin tulon myötä muutoinkin. x) Caro on siis noita Kreislaufin poikia. Ja on se komeaksi kasvanu kyllä. Kehtaa kuvailla ilman pelkoa kameran hajoamisesta! :p
Minkämoinen terrieri se teiän nykyinen kaveri tarkalleen ottaen on? :) Kai noi on aika tapauskohtaisia juttuja, että miten arki ja elukoiden väliset kemiat toimii missäkin taloudessa. Ei ne kaikki samanrotuisetkaan toistensa kanssa toimeen tule saati sitten vaikkapa kissat ja koirat, kuten meiän tapauksessa. Caro haluais olla kaikkien kaveri, mut Dalton on pentuna ainoa, joka suostuu siihen joka päivä. Sinni kaveeraa toisinaan ja Pätkis ei koskaan. :p
Tämä on semmonen silkkiterrieri 5v. ja on sekin ihan kommee poika:p En ollu aiemmin ees kuullu tästä rodusta ja semmosta aatellu ottaa, se vaan vaivihkaa ilmesty jostain, ensin sijoitukseen ja nykysin jo oma. Monet pentueet se on kerenny saattaa maailmaan:) Ois vaan lisäks kiva semmonen kaveri, minkä kanssa vois tehä pitemmätkin metsäretket ja kaikenlaista muuta mukavaa.Tämä kun ei oikein tuosta metässä rämpimisestä ja huonolla ilmalla ulkoilusta kovin perusta. Vaan kyllä siitäkin välillä vauhtia löytyy :-) Ja kaikki tyttökoirat ja pennut yleensä kiinnostaa. Pojille joskus pittää vähä(aika paljonkin) äristä. Vaan yks isompi uroskoira on kyllä niin ihana sen mielestä, että heti iskee jotkut lisääntymisvietit päälle. Toinen vaan kahtoo paikoillaan kun tämä ähertää kiinni jossain jalassa tai kaulassa:D En tiijä onko se vaan erehtyny luulemaan sitä tytöksi...
VastaaPoistaJa saku kuume vaan kasvaa kun kahtelee näitä Caron touhuja. Ehkä vielä joskus täältäkin semmonen löytyy. :)
No sehän on sitten tosissaan pieni. :p Ku mietin silkkiterrieriä sakun kaverina, nii tuskin se mahotonta on, vaan varmasti joutuu rajoittamaan sakun menoa, se ku jo kokoeron puolesta äkkiä rikkoo pienen koiran paikat ehkä vakavastikin. Sakuilla on monesti tapana läpsiä tassuillaan leikkiessään eikä ne läpsyt ookaan ihan kevyitä. x) Ja leikit on noin muutoinkin rajuja verrattuna moniin muihin rotuihin, joten on se aika riskialtista, jos vastapuoli on paljon pienempi. Mut onhan noita sakuja elämässä pienten koirien kanssa vaikka kuinka eikä siinä oo mitään ongelmaa. Se vaatii vaan omistajalta äärimmäistä tarkkuutta, että pelisäännöt on koirilla selvät eikä ketään tallota sen enempää ku anneta hyppiä toisten silmillekään. :) Ja toi sakukuume on paha homma ja hyvin vaikea parannettava, tiietään. ;)
PoistaNiin, onhan siinä ne omat riskinsä.Vaikka mitä muitakin rotuja oon katellu ja tutustunu jos jonkun vähä pienemmän kaverin löytäis. Rescue koirakin oli välillä mietinnässä. Mutta lopulta sitä löytää ihtesä jostain kumman syystä kaikenmoisilta sivustoilta, joissa tunnusmerkkinä on saksanpaimenkoira. Kyllähän sitä saa varmasti tosi tarkkaan valvoa ettei mitään pääse sattumaan jos se isompi vaan ihan leikillään huitasee tai innostuu.Ja yksinollessa pitäis ainakin eri tiloissa pitää. Kyllä lähisuvusta löytyy vähä isompi leikkisä koira, joka kans välillä tassuillansa huitoo. Vaan hyvin varoo pienempää, varsinkin kun tää on aika pippurinen tapaus, eikä ihan aina ymmärrä leikkiä.
VastaaPoistaVarmaan narttu saattais olla parempi vaihtoehto, mutta jotenkin itseä viehättää nuo uroskoirat. Mutta eihän sitä ikinä tiedä miten ne lopulta tulis toimeen. Ehkä nyt jätän tämän viimeiseksi kilometrikommentiksi tällä erää :D
Maailmassa ois tuhottomasti ihania koiria vailla kotia - niin pentuja kuin aikuisia. Itelle kelpais kans monenmoiset rodut ja sekarotuiset rescuet, mut aina pitää se yks saku olla joukossa myös. Se on se oma(kin) juttu, ku on jo syntyessään rotuun kotona tutustunu. :)
PoistaJuu, valvonnalla ja sallittujen asioiden opettamisella pääsee pitkälle. :) Eläimet on toki aina eläimiä ja riskit ovat läsnä kaikkien otusten yhteiselossa, koosta riippumatta. Ja vois kuvitella, että narttu sopis paremmin sinne teille, vaikka arvuutteluahan se vain on. Urokset on sellaisia hönöjä mottipäitä monesti - Carokin - ja se niissä onkin parasta. :D
PS. Kilometrikommentit on mahtavia ja piristävää vaihtelua, joten saa niitä jatkossakin kirjoitella, jos siltä tuntuu! :p