maanantai 7. maaliskuuta 2016

The Punnitus

Meillä ei kiloja kyttäillä - ja sen kyllä huomaa! (Siis isäntäväestä huomaa, muttei eläimistä. Köh. Parempi niin päin, luulisin?) Tänään iski silti sellainen inspiraatio, että pitääpäs punnita nuo kissat pitkästä aikaa, että tiedetään oikeasti, mikä niiden painoero on. Caroa sen sijaan on hieman haastavaa kotioloissa punnita, joten koitetaan muistaa suorittaa mittaus torstaina, kun matkaamme eläinlääkäriin kastraatioreissulle. Eiköhän se paino siinä totutussa noin 32-34 kilossa edelleen möllötä. Sutjakka poika. Saa nähdä vaikuttaako leikkaus pojan ruokahaluun millään tavalla, sillä jos siitä nyt sattuisikin muuntautumaan ahmatti, niin se ei meidän tapauksessamme olisi niinkään harmi kuin iloinen yllätys, vaikka mitään tukevaa köntsää en pojasta siltikään halua. Aika näyttää, miten käy.


Sori, häntä ei enää mahu!






Niin, ne kissojen painot. Punnittiin Sinni ja Dalton pienellä ja tarkalla elintarvikevaa'alla, joka mittaa painon aina 5 kiloon asti. Eipä riittänyt Pätkikselle se asteikko. ;) Pätkis joutui kohtalaisen epävakaan ihmisvaa'an armoille, joten emme voi arvottaa punnitustulosta ihan prikulleen samalle viivalle muiden kanssa, mutta eiköhän se "suunnilleen"-tuloskin meidän piireissä kelpaa. Täytyy hommata joku parempi vaaka joskus jostain.



Ja ne tuloksethan olivat:


Pätkis 5,6 kg

Sinni 3,620 kg

Dalton 3,731 kg







Kyllä vain: Dalton on mennyt viimein Sinnistä ohi! \o/ Sillä on esim. niin mötikkämäinen pää, että jo pelkästään se painaa ne ratkaisevat 100 grammaa lähintä kilpailijaansa enemmän. Oma tarinansa ovat jättimäiset tassut sekä häntä, joka kasvaa pituutta ehkä sentin yössä. No kasvaa kasvaa! ;) Ikää pojalla on tosiaan tällä hetkellä viikkoa vajaa puoli vuotta, jos sillä iällä nyt sen kummempaa väliä on, ja yleisolemus sellainen kuin kasvavalla maine coonilla olettaisi olevan: jämerä, muttei tukeva. Tyyppi syö ja polttaa kaloreitaan hillumalla minkä ehtii, ja vaikuttaa kaikin puolin terveeltä kissanuorukaiselta. Toivottavasti näin on jatkossakin. 




Oikeanpuolimmainen silmä vaikuttaa tosin rähmivän silloin tällöin normaalia oletusarvoa enemmän ja olen epäillyt sen olevan kytköksissä ajoittain aika tuulisiin metsäreissuihimme, joskaan en ole siitä aivan varma. Voi olla, että silmä on toista silmää herkempi viimalle ja alkaa vuotaa altistuttuaan sille. Ei se mikään ihme olisi, sillä vaivaahan tuuli herkkäsilmäisiä ihmisiä myös. Täytyy seurailla tuota silmähommaa, joka ei onneksi ole nykyisellään mikään jatkuva ongelma, vaan ilmenee silloin tällöin.




Ihan priima ei ole pojan toinen korvakaan, sillä siitä puuttuu pieni palanen. Ja se on puuttunut siitä ainakin 11-viikkoisesta asti eli siitä kerrasta, kun kävimme poikaa ensi kertaa katsomassa (tsekkasin asian ottamistani valokuvista), joskin vielä tuolloin ajattelin loven johtuvan vain hassusti harittaen kasvaneista korvakarvoista enkä perehtyny asiaan sen kummemmin, ovathan omatkin luonnonkiharani aina ihan mihin sun sattuu viksallaan. Ja sen verran raisuja olivat ne Daltonin sisarukset - Daltonin omaa raisuutta yhtään väheksymättä - ettei ole kamalan vaikea arvata mitä tuolle korvalle on elämän ekoina viikkoina käynyt. :D Isännän ja itteni mielestä korvan lovi tuo pojan olemukseen vain maskuliinista särmää, koska mikäs "Dalton" se sellainen olisi, joka ei olisi yhtään kolhuja elämässään ottanut? 

Vaan tulipa mieleen, että mitähän ne ovat tuollaisista noissa kissanäyttelyissä mieltä? Että onko oletettavasti ei-synnynnäinen lovi korvassa isokin virhe? Virallisestihan tuo poika on näyttelytasoinen, joten sillä vaan mietin. Mitään aikomuksia näyttelyjen suuntaan meillä ei ole ollut, mutta jos joskus sellainen kertaluontoinen reissu alkaisi yllättäen kiinnostaa, niin turhahan sitä olisi mennäkään, jos heti antaisivat kengän kuvaa persuuksiin, kiitos epäsymmetristen korvien.




Takaisin painojuttuihin. Pätkis on ottanut kilojaan takaisin niistä ajoista, kun olivat Sinnin kokeellisen eliminaatiodieetin vuoksi rajoitetulla ruoalla, mutta huippulukemiin taitaa olla yli kilon verran matkaa, ellen nyt aivan väärin muista. Ei se ruokansa ahmiminen ja sen vuoksi puklailu ilmeisesti nälässä tuota karvaturveloa pidä, tarpeeksi usein kun muistaa santsata. :p Pätkis on saattanut painaa enemmänkin vuodenvaihteen hujakoilla, sillä se on viime kuukausien ajan liikkunut hurjan paljon enemmän kuin ennen pennun saapumista ja sen aktivoitumisen luulisi myös painossa näkyvän. Yleiskunto on kohonnut varmasti, vaikkei Pätkiksestä tule koskaan mitään sporttista vauhtihirmua, vaikka miten aktivoisi. Perus ragdoll.

Niin ja Sinni on siis jälleen pienin kissa talossa. Paino on pysynyt suunnilleen samoissa lukemissa vuosikaudet, joten ei mitään muutosta sillä osastolla. Sinni syö luonnostaan kohtuudella ja liikkuu Pätkiksen tavoin ahkerammin kuin ennen Daltonia. Mikään hillitön menijä ei sekään yleensä ole, mutta aina toisinaan ja erityisesti viime päivinä se on hepuloinut kuin mikäkin nuori villikko. Mikä lie kevätvillitys iskenyt sillekin. ;)



8 kommenttia:

  1. Voi noita Daltonin vakavia ilmeitä. Luulisi olevan ylpeä miehistymisestään (joka tosin piakkoin virallisesti päättyy)! En osaa tuosta korvasta kommentoida näyttelymielessä, mutta jos ei sinne kovin vakavalla asenteella mene kuten me ei yleensä olla oltu niin tuskinpa siitä nyt ainakaan hylkäystä tulee. Mutta varo vaan. Jos joskus näyttelyihin eksytte niin niihin voi jäädä koukkuun! Kreetaa olisi mukava viedä mutta meillä on myöskin tuo vuotava silmä, joka pahenee stressin alla ja silmät muutenkin vähän väärän väriset niin ei ole tehnyt ressukkaa sinne mieli vielä viedä uudestaan. Luonteensa puolesta ainakin juniorina oli ihan ihanteellinen näyttelykaveri! Kun on niin reipas pipana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaipa se ulkonäöllisesti toki miehistyy jatkossakin, vaikka ne kollimaisuudet jäävätkin hillitymmälle tasolle. :) Kasvunvaraa nimittäin piisaa jo pelkkien tassujen nykykoon perusteella!

      Okei, kiva kuulla, ettei toi luultavasti ihan mikään hylkäysperuste oo. :) Mä en tosin kovinkaan vahvasti usko, että me ikinä mihkään näyttelyihin eksyttäis, vaikka vannomatta se on aina paras. En oo oikein näyttelyiden perään, vaikka joskus tulee eksyttyä koiranäyttelyihin ihan vaan turistin roolissa - ja silloinkin lähinnä niiden kiinnostavien myyntikojujen takia. :D Kissanäyttelyistä en ymmärrä hölkäsen pölähtämääkään eikä se rehellisesti sanottuna haittaa ainakaan nykyisellään ollenkaan. :p Vaan Dalton vois kyl olla luonteensa puolesta ihan näyttelykelpoinen kaveri, ku ei turhia hötkyile.

      Poista
  2. Daltonin punnituskuva ♥ Olet jo melkoinen möllikkä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih. :D Kohta tarvitaan isommat kipot ja vaa'at, että saadaan poika punnittua. x)

      Poista
  3. Dalton se kasvaa vauhdilla <3 Kohte menee Cocon ohi ;) HAssua että pätkis painaa samanverran kuin Ruffe, Ruffe näyttää paljon pienemmältä :D Se on tuo turkki <3 Miksi meidän pojat on ihan kaljuja :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvaa, kasvaa. :p Ja joo, turkki tekee ihmeitä. Pätkiksellä on ollu paksu turkki aina (toki paljon lyhyempi ekoina vuosinaan) eikä se oo näyttäny oikein koskaan mitenkään kevyeltä neitoselta, vaikkei ookaan mikään ylipainoinen. Se on se yleinen muhkeus. :p Ja mä uskon, että teiän pojat muhevoituu siitä kans iän myötä. Aika hitaasti toi turkki monilla ragdolleilla tuntuu tuuhentuvan ja pidentyvän. Sama se oli aikanaan Pätkiksellä, eli hyvää kannattaa oottaa. :)

      Poista
  4. Voi Sinni, hetken ajan pääsi pois painopohjalta ja nyt joutui sinne taas. :DD Ihana punnituskuva Daltonista, poitsu on niin kärsivällisesti paikoillaan <3 Korvan vaikutusta näyttelymenestykseen kannattaa kysäissä omalta jäsenyhdistykseltä tai suoraan Kissaliitosta. :) En usko, että hylkyä tulee, mutta saattaa vaikuttaa pisteisiin ja täten toki sertin saamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hyvä niin, ku on niin pieni kooltaan noin muuten. :p

      Dalton ei meinannu suostua millään punnittavaksi alkujaan, mut oikeastaan heti ku luovutettiin, se meni kulhoon ite ja oli oikein tyytyväinen. :D Ongelma tais alunperin olla vain se, että joku MUU tahtoi sen menevän sinne. ;)

      Ai kissatkin saa sertejä. :D Aina oppii uutta. Joo, täytyy kysäistä asiantuntijoilta, jos joskus oikeasti innostuu noista näyttelyhommista ees sen yhen kokeilukerran verran.

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)